Siirry sisältöön
Library
of Alexandria
Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään1Kokeile 3 kuukautta maksuttaAloita maksutta

Opas

Seitsemän taivasta muinaisissa teksteissä

Library of Alexandria · Lukuaika 6 min · Päivitetty

Lyhyt vastaus

  • Merkitys: Seitsemän taivasta ovat peräkkäisiä taivaallisia maailmoja, eivät eri uskontojen erillisiä päämääriä.
  • Alkuperä: Mesopotamialaisissa perinteissä esiintyy aiempia kerroksellisia taivaita, mutta mikään yksittäinen teksti ei selitä kaikkia seitsemän taivaan käsityksiä.
  • Eri kertomuksissa mainitaan seitsemän, kymmenen tai viisi taivasta. Paavali mainitsee kolmannen taivaan kertomatta taivaitten kokonaismäärää.
  • Nimetyt taivaat: Babylonian Talmud luettelee Vilonin, Raqian, Shehaqimin, Zevulin, Maonin, Makhonin ja Aravotin.

Seitsemän taivasta ovat peräkkäisiä taivaallisia maailmoja, joita kuvataan useissa uskonnollisissa perinteissä, mutta muinaiset tekstit eivät esitä niistä yhtä yhteistä karttaa. The Ascension of Isaiah kuvaa seitsemää taivasta, 2 Enochin laajempi versio ulottuu kymmenenteen ja 3 Baruch esittää viisi. Paavali mainitsee kolmannen taivaan määrittelemättä koko maailmankaikkeuden rakennetta. Kerrokselliset kosmologiat, juutalaiset apokalyptiset matkat, rabbiininen opetus ja islamilaiset kertomukset ovat kaikki vaikuttaneet tämän ajatuksen historiaan.

Tämä opas käsittelee ensin kerroksellisten taivaiden merkitystä ja muinaista taustaa, sitten Henokille, Jesajalle ja Barukille liitettyjä matkoja sekä Paavalin lyhyttä kertomusta. Sen jälkeen se esittelee rabbiiniset nimet ja islamilaisen perinteen, johdattaa aiheeseen liittyviin oppaisiin ja vastaa yleisiin kysymyksiin.

Lyhyt vastaus: monta taivasta, ei yhtä yleispätevää karttaa

Seitsemän taivasta on yksi tapa kuvata kosmosta, joka koostuu peräkkäisistä taivaallisista maailmoista. Muinaiset juutalaiset ja kristilliset kirjoitukset käyttävät eri lukumääriä eivätkä säilytä yhtä yleisesti hyväksyttyä kuvausta taivaiden rakenteesta. Niiden kertomukset kuuluvat tiettyihin teksteihin ja perinteisiin. Taivaan numero saa siis merkityksensä sitä kuvaavasta teoksesta, ei kaikkien kertomusten yhteisestä mallista.

Heprealaisessa Raamatussa viitataan taivaaseen ja taivasten taivaisiin, mutta siinä ei kuvata järjestelmällisesti seitsemää numeroitua tasoa. Testament of Levi tarjoaa toisen taivaallisen näyn osana teosta The Testaments of the Twelve Patriarchs, joka on kokoelma Jaakobin pojille liitettyjä jäähyväispuheita. Sen ylimmät maailmat yhdistyvät enkelien jumalanpalvelukseen ja papilliseen palvelutehtävään. Kuolleenmeren kääröihin kuuluvat arameankieliset Levi-kirjoitukset eivät ole yksinkertaisesti kreikankielisen Testament of Levi -teoksen kopioita.

Miksi muinaiset kirjoittajat kuvittelivat taivaita olevan monta

Mesopotamialaisissa perinteissä esiintyy varhaisempia esimerkkejä kerroksellisista taivaista, vaikka mitään yksittäistä muinaista tekstiä ei voida nimetä kaikkien seitsentaivasmallien lähteeksi. Muinaisessa tähtitieteessä tunnetut seitsemän vaeltavaa taivaankappaletta tarjosivat vaikutusvaltaisen pohjan seitsenjakoisille kosmisille malleille. Tähtitieteellinen malli ei ole sama asia kuin jokainen uskonnollinen kertomus: seitsemän planeettakehää ja seitsemän taivasta eivät automaattisesti tarkoita samaa.

Juutalaisissa apokalyptisissa kirjoituksissa taivaalliset matkat paljastavat jumalallisen tuomion, kosmisen järjestyksen ja tavallisen ihmisen katseelta kätketyt todellisuudet. Niissä ei siis ole kyse vain taivaiden rakenteesta. Tutkijat tarkastelevat tällaisia matkoja juutalaisissa, kristillisissä ja islamilaisissa perinteissä jumalallisen tuonpuoleisuuden ja maallisen elämän sekä näkymättömän maailman välisen suhteen kuvauksina. Eri kertomukset kuvaavat tätä suhdetta omien näkyjensä ja taivaallisten kohtaamistensa kautta.

Henokin kymmenen taivasta ja Jesajan seitsemän

2 Enoch tunnetaan myös nimellä Slavonic Book of Enoch, sillä sen koko teksti on säilynyt kirkkoslaaviksi. Teoksen pidempi ja lyhyempi versio kuvaavat matkaa eri tavoin; pidempi versio ulottaa nousun nimenomaisesti kymmenenteen taivaaseen. Kolmannessa taivaassa sijaitsevat paratiisi ja rangaistuksen paikka, ja neljännessä kuvataan auringon ja kuun liikkeitä. Henok saa myös opetusta luomisesta ja ihmisen käytöksestä.

The Ascension of Isaiah yhdistää kertomuksen Jesajan marttyyrikuolemasta kristilliseen näkyyn, jossa enkeli johdattaa hänet seitsemän taivaan läpi. Peräkkäiset maailmat näyttävät yhä suurempaa kirkkautta, kun Jesaja lähestyy ylintä taivasta. Tämä kuvaus taivaiden rakenteesta liittyy Kristuksen laskeutumiseen ja myöhempään ylösnousemiseen, eikä se ole pelkkä kuvaus taivaallisista tasoista. Teoksen koko teksti on säilynyt etiopiaksi, ja siitä on osittaisia versioita myös muilla kielillä.

Paavalin kolmas taivas ja Barukin viisi

Toisessa kirjeessä korinttilaisille 12:2–4 Paavali kuvaa nousua kolmanteen taivaaseen ja mainitsee myös paratiisin. Hän ei ilmoita taivaiden kokonaismäärää eikä kuvaa niiden koko järjestystä. Apocalypse of Paul laajentaa tämän lyhyen taivaallisen kokemuksen myöhemmäksi kristilliseksi näyksi, jossa käsitellään sielujen tuomiota. Teos ajoitetaan yleensä 300-luvun loppupuolelle, eikä se ole historiallisen Paavalin kirjoittama kirje.

Kreikankielinen Apocalypse of Baruch, josta käytetään myös nimeä 3 Baruch, kuvaa säilyneessä muodossaan enkelin johdattamaa matkaa viiden taivaan läpi. Barukin suru Jerusalemin tuhosta kehystää ilmestystä ja rinnastaa maallisen kärsimyksen synnin, oikeudenmukaisuuden ja palkkion kysymyksiin. Taivaallisissa näyissä esiintyvät Baabelin torniin liittyvät hahmot ja aurinkoon yhdistetty feeniks. Teos on säilynyt kreikkalaisessa ja kirkkoslaavilaisessa tekstiperinteessä.

Seitsemän taivasta rabbiinisessa ja islamilaisessa perinteessä

Babylonialainen Talmud, joka on myöhäisantiikkinen kokoelma eikä Raamatun kirja, nimeää seitsemän taivasta kohdassa Hagigah 12b. Ensimmäinen on Vilon; Raqia sisältää auringon, kuun, tähdet ja tähtikuviot; Shehaqimissa myllynkivet valmistavat mannaa vanhurskaille; Zevulissa on taivaallinen Jerusalem ja pyhäkkö; Maonissa palvelevat enkelit laulavat öisin; Makhonissa on lumen ja rakeiden varastoja; ja ylimpään, Aravotiin, liittyy jumalallinen valtaistuin.

Koraanissa viitataan toistuvasti seitsemään taivaaseen, joita kuvataan toisinaan kerroksellisiksi, mutta niille ei anneta rabbiinisia nimiä. Islamilaisissa kertomuksissa Muhammadin taivaaseen nousuun sisältyy matka seitsemän taivaan läpi ja kohtaamisia aiempien profeettojen kanssa. Yksityiskohtainen järjestys on peräisin hadith-kertomuksista, ei yhtenäisestä Koraanin kertomuksesta. Nämä taivaat eroavat islamilaisissa lähteissä kuvatuista paratiisin porteista ja puutarhoista.

Mihin tutustua seuraavaksi

Aiheeseen liittyvät oppaat käsittelevät yksittäisiä teoksia: 2 Enoch kertoo Henokin matkasta ja opetuksista, kun taas The Ascension of Isaiah yhdistää vainon ja taivaallisen näyn. Opas teokseen The Testaments of the Twelve Patriarchs asettaa Levin kertomuksen osaksi kokoelman jäähyväispuheita.

Paavalille liitettyä myöhempää näkyä käsittelee Apocalypse of Paul -opas, joka tarkastelee teoksen kertomusta tuomiosta, rangaistuksesta ja armosta. Sivuston The Greek Apocalypse of Baruch -laitos esittelee Barukin matkan viiden taivaan läpi.

Tutustu lisää

Kysymyksiä seitsemästä taivaasta

Mitä seitsemän taivasta ovat?

Seitsemän taivasta ovat useissa uskonnollisissa kosmologioissa peräkkäisiä taivaallisia maailmoja. Ne eivät ole eri uskontojen kannattajille tarkoitettuja erillisiä määränpäitä. Kuvaukset vaihtelevat: The Ascension of Isaiah esittää nousun seitsemän maailman läpi, kun taas Babylonialainen Talmud nimeää seitsemän taivasta ja liittää niihin erilaisia asioita. Kaikille perinteille yhteistä muinaista karttaa ei ole.

Kuinka monta taivasta Raamatussa on?

Raamatussa ei anneta järjestelmällistä lukumäärää numeroiduille taivaille. Heprealaisessa Raamatussa puhutaan taivaasta ja taivasten taivaista, ja Paavali mainitsee kolmannen taivaan toisessa kirjeessä korinttilaisille 12:2–4. Hänen kertomuksensa ei osoita, että taivaita olisi täsmälleen kolme, eikä siinä kuvata seitsemän tason järjestystä.

Mikä on kolmas taivas?

Kolmas taivas on maailma, jonka Paavali mainitsee kertoessaan taivaallisesta noususta toisessa kirjeessä korinttilaisille 12:2–4. Hän viittaa samalla myös paratiisiin. Paavali ei kuvaa taivaiden koko rakennetta. Teoksessa 2 Enoch kolmannessa taivaassa ovat sekä paratiisi että rangaistuksen paikka, mikä osoittaa, miksi ilmausta on tarkasteltava tekstiyhteydessään.

Mitä Enochin kirjassa kerrotaan taivaista?

Teoksessa 2 Enoch taivaat ovat maailmoja, jotka Henok kohtaa noustessaan, ja pidempi versio ulottuu kymmenenteen taivaaseen. Kolmannessa on paratiisi ja rangaistuksen paikka, ja neljännessä käsitellään auringon ja kuun liikkeitä. Tekstin pidemmät ja lyhyemmät muodot eroavat toisistaan, joten käsikirjoitusperinne on tärkeä matkaa kuvattaessa.

Missä muinaisissa teksteissä kuvataan matkaa taivaiden läpi?

Teoksissa 2 Enoch, The Ascension of Isaiah, The Greek Apocalypse of Baruch ja Testament of Levi kuvataan taivaallisia matkoja tai näkyjä. Apocalypse of Paul kehittää Paavalin kirjeessä mainitun lyhyen kokemuksen myöhemmäksi tuonpuoleisuutta käsitteleväksi kertomukseksi. Teokset eroavat toisistaan taivaiden rakenteen sekä jumalanpalveluksen, tuomion ja kosmisen järjestyksen käsittelyssä.

Aloita tästä: 2. Henokin kirja

Klassikot sähköpostiisi

Hahmoja, avainajatuksia ja vinkkejä lukemisen aloittamiseen sähköpostitse. Voit lopettaa milloin tahansa.

Lue tämän oppaan kirjat ja 200 000+ muuta kirjaa

Aloita maksutta ja avaa luettavaksesi 200 000+ kirjaa. Jokaisesta on 15 minuutin tiivistelmä, ja minkä tahansa kirjan voi painattaa omakustannushintaan pehmeäkantisena, kovakantisena tai isotekstisenä painoksena.

Aloita maksutta. Uusiutuu vuosittain. Peru milloin tahansa.

Aloita maksutta